Toiseksi: heräsin aamulla aivan hurjaan jännitykseen ja tärinään. En vain saanut enää nukuttua, oli noustava ylös ennen seitsemää sunnuntaiaamuna. Tästä varmasti alkaa jännityksen nousukiito kohti vihkipäivää.
Olemme sulhasen kanssa miettineet sopivia kohtia raamatusta luettavaksi vihkimisessä. Toinen kaasoistani tarjoutui lukemaan kohdan. <3 Totesimme, ettemme edes harkitse korinttilaiskirjettä, sillä se on luettu niin monissa lähipiirimme vihkimisissä viime vuosina. Meillä on muutamia vahvoja vaihtoehtoja ja ajattelin esitellä ne teillekin. Yksi ei ole suoranainen raamatunkohta, vaan Fransiskus Assisilaisen rauhan rukous. Fransiskus Assisilainen on katolisen kirkon luonnonsuojelun suojeluspyhimys ja sitä kautta hänen sanansa sopisivat meille ja tähän aikaan.
Matt 19: 4-6: Hän vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisek mieheksi ja naiseksi?" Ja hän jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
Laul 8: 6-7: Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, pane sinetiksi ranteesi nauhaan. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan.
Kol 3: 12-13, 18-19, 14: Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon, niin kuin Herraan uskoville sopii. Miehet, rakastakaa vaimoanne, älkää kohdelko häntä tylysti. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.
Fransiskus Assisilaisen rukous:
Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.
Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärrystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
Kirkon koristelusta ollaan varmasti myös montaa mieltä. Me tuumasimme, että olemme menossa kirkolliseen toimitukseen ja kirkko itsessään saa olla estradina vihkimiselle. Emme siis aio koristella kirkkoa itse lainkaan. Millaiseen tulokseen muut morsiamet ovat päätyneet? :)
Kaikki kuvat: StyleMePretty
2 kommenttia:
Tuo Laul8: 6-7 sai jo kyyneleitä silmiin :`D
monesti kirkot ovat jo itsessään niin kauniita etteivät kaipaa mitään "penkinpääkoristeita" :)
-päivi
Päivi: arvaa vaan, onko täälläkin päässä jo itketty näiden kanssa! :D joo, onneksi Suomessa ei ehkä vielä mennä sellaisella jenkkiteemalla, että kirkkokin pitää koristella yli äyräiden. :)
Lähetä kommentti